torstai 2. marraskuuta 2017

Runo.

Runotorstai 473.

Kello lyö seitsemää aamulla
pikkupakkanen jäädyttää märän ponihännän
Sätkän savukiehkura näyttää muhkeammalta
kun sen seassa on hengityksen höyryä

Edessä on taas kolmisenkymmentäkilometriä yhtä persettä
bussi täynnä havumetsien paviaaneja
Pikkupoikia, joiden pää on osunut sankkaan oksistoon
matkalla alas
aivan liian monta kertaa
kehityksen lehtevien latvustojen alta taittuessa

Nukahdan ajoittain raskaisiin säveliin
lainakuulokkeissa lainasoittimesta
Ilman joitain ihmisiä
ja liutaa kärsivällisyyttä
olisin kai jo soittanut yhdeksännen sinfonian
instrumenttina ranneviulu ja D mollissa

Matkan jälkeen herään aina samassa paikassa
epävarman tulevaisuuden seinät ympärillä
kattona tonni turhia toiveita
Ompelukoneiden teollinen laulu
säestää kuopan kaivamista kapinahaaveille
käsityönopettajan ristiin pistävän katseen alla

Elämä on jo kauan ollut
vain miljoonia ohi vilahtavia ikkunoita
väärennettyjä allekirjoituksia poissaolokirjassa
bootsin kannan katatonista kopsetta
umpikujan seinillä

Olen vasta seitsemäntoista
minä makaan terveydenhoitajan lepohuoneessa
ja vuodan verta sähkökatkoksen pimeydessä
koska hyppäsin riemusta
lähtökohtaisesti väärällä hetkellä

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Runo.

Runotorstai 470.

Pintajännite
mustalla asfaltilla
lehtien keltainen meri
Paineaaltoja korvien välissä
väsynyt katse
täynnä vastaan tulevien ajovalojen
valheellista virkeyttä
pohjattomista lammikoista
kimpoilevia säteitä

Pää on raskas kuin kivi
jos se tipahtaa
kukaan ei jaksanut pitää sitä ylhäällä

Näen pariskunnan
nainen odottaa lasta
Tänään näyttäsi siltä
että se kuolee ydinlaskeumaan
jo ylihuomenna

Jossakin vaiheessa
pintajännite
pettää altamme
koska pää on raskas kuin kivi
eikä kukaan jaksanut pitää sitä ylhäällä

perjantai 16. joulukuuta 2016

Runo.

Istumme pöydän ääressä
tajusimme juuri
että käytimme viimeisetkin sanat
jolla pystyimme kuvailemaan
ruoan rouskumista hampaissa
Astioita ei ole tarvinnut tiskata enää aikoihin
sillä ylpeys ei suostunut tarttumaan kauppakassiin
avun pysäytettyä kadulla
Ei ollut muita tunteita johon se olisi
voinut vedota
vatsamme näkivät nälkää rakkaudesta

Haisin koiran kuselta kauan
koska yläkerran juopolta saamani
paskainen nahkarotsi
ei herättänyt kunnioitusta
edes ketjuilla alistetussa hurtassa
Yksi koiven nosto
ja katsoin itsekunnioitukseni valuvan
pitkin tuolini selkänojalta roikkuvia hihoja
Kaikki mitä pidin hetken päälläni
oli mennyt rikki jo muiden omistuksessa

*Tänään, 16.12.2016, Ylen verkkosivuilla oli uutinen hankkeesta nimeltä Tomorrow Is Never a New Day, jonka tarkoituksena oli antaa lapsena ja nuoruudessa koetulle köyhyydelle ääni. Halusin osoittaa tukeni ja kannatukseni tuolle hankkeelle kirjoittamalla tämän runon.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Runo.

Runotorstai 428.


En näe
kuule
saa suutani auki

Tunnen ympäröivän kuumuuden
kosteus poistuu kehostani
hiillostuvana ihona

Nyt olen vapaa ajatuksista

Runo.

Työnnät kaikki pois läheltäsi
poltat kuin Fenix lintu
siipien kärjet galaksin laidasta laitaan

Näet ympärillä vain hiljaisuuden
lakkasit kuulemasta loittonevat askeleetkin
millenia sitten

Säkenöit mustaa
palat harmaana

perjantai 4. marraskuuta 2016

Runo.

Naiset haluavat piiloon
miehen leuan alle
Painaa poskensa
vasten epävakaata alustaa
upota jatkuvaan jyskeeseen
ja rohinaan
Elämän ääniin
sielun kohinaan

torstai 22. syyskuuta 2016

Runo. W.I.P.

Moni paketti päältä kaunis
minä kaikkein kaunein niistä
Oven jälkeen ensimmäinen
punainen rusetti kaulan ympärillä
kattoparrussa toinen pää kiinnitettynä...

to be continued